Meidän hoodeilla: Sympaattinen ja idyllinen Myllymäki Itäväylä 26.6.2019 lue linkki artikkeliin tai alla. Myös puffi Uusimaassa 18.6.
Muusikkopariskunta Tessa Virta ja Olli Peuhu rakastuivat kahdeksan vuotta sitten Myllymäkeen, jossa tervehditään naapureita ja ulkoilutetaan koiraa vanhoilla palokujilla. Juttu-sarjassa tutustutaan eri asuinalueisiin.
PORVOO, MYLLYMÄKI
Tessa Virralla kostui silmäkulma, kun perheen auto ajoi ensimmäistä kertaa Myllymäkeen. Oli vuosi 2011 ja perhe oli saapunut katsomaan taloa, jonka pihassa on valkoinen silta.
– Tämä miljöö oli todella sympaattinen vanhoine puutaloineen, Virta kertoo.
Laulaja-pianisti Virta, kontrabasisti Olli Peuhu ja lapset Nelma ja Niilo (nyt 19 ja 18) olivat muuttamassa Jyväskylästä Helsingin lähelle. Porvoossa he olivat käyneet vain kerran saksofonisti Joonatan Raution häissä.
– Porvoo oli tarpeeksi lähellä Helsinkiä, mutta silti oma pikkukaupunkinsa. Tämä talo taas oli juuri sellainen, josta olin hokenut pienestä pitäen: kunpa löytyisi talo, jossa on hirsiseinät ja kivijalka, Virta kertoo.
Vaikka Myllymäeltä vapautuu harvoin asuntoja, talo oli ollut pitkään myynnissä, sillä katossa oli kosteutta ja edessä häämötti mittava kattoremontti. Näytöissä olivat pyörähtäneet muun muassa Janne Kataja, muusikot Arja Paju ja Merzi Rajala ja Katri Helenan tytär.
– Moni pelkäsi, että tämä on hometalo. Kataja oli tehnyt tarjouksen, mutta me olimme tehneet korkeamman. Niinpä hän muutti Hyvinkäälle taloon, josta paljastui myöhemmin mittavat homevauriot. Kun törmäämme keikoilla, Kataja aina harmittelee, ettei voittanut asuntokauppoja, Peuhu kertoo.
Myllymäkeä rakennettiin 1920-luvulla työläisten omakotialueeksi. Tonttien ympärille sommiteltiin puistovyöhykkeitä ja taloihin suunniteltiin 20-luvun ihanteiden mukaisesti jyrkkiä satula- ja mansardikattoja.
Peuhun ja Virran hirsitalo rakennettiin jo vuosina 1911–1913, ja se oli yksi alueen ensimmäisistä taloista. Niihin aikoihin siinä oli tilat kahdelle perheelle.
– Toisessa perheessä oli muistaakseni ainakin yhdeksän lasta, eikä yläkertaa silloin ollut ja kuistikin rakennettiin vasta myöhemmin. Tämä oli vain pieni torppa, Virta kertoo.
Nyt talo on upeasti sisustettu taiteilijakoti värikkäine huonekaluineen ja erikoisine koriste-esineineen. Keskellä olohuonetta on flyygeli ja kontrabasso, ja huoneissa on hyvin hämyisä tunnelma, sillä ikkunoita peittää jättimäinen köynnöshortensia.
Hortensia on vain yksi pihan upeuksista. Edellistä edellisten asukkaiden perustamassa japanilaisessa puutarhassa kasvaa runsaasti saniaisia, köynnöksiä, angervoja ja erilaisia ikivihreitä. Sitä koristavat myös teehuone, kasviportit, lammet – ja se valkoinen silta, josta Virta aikoinaan unelmoi. Pihan perällä on hortensian peittelemä piharakennus, jossa on Niilon oma kesähuone.
Labradorinnoutaja Hiku jolkottaa pitkin päivänkakkarapeltoa ja jää kaivamaan myllätyn Myllymäen hiekkakasaa.
– Tänne vedetään nyt vesijohtoja, viemäreitä ja valokuitua, Virta selittää. – Se on tällaisen vanhan asuinalueen ainoa huono puoli.
Myllätyistä teistä huolimatta alue on viihtyisä puistoineen ja vanhoine palokujineen, joita aikoinaan rakennettiin tulen leviämistä estämään.
– Täällä kulkee myös salakäytäviä, joita ei meinaa erottaa, Virta kertoo ja nostaa kättään naapurille.
– Tämä naapurusto on ihan mahtava. Yhden kävelylenkin aikana voi vaikka viiden naapurin kanssa jäädä juttelemaan.
– Heti kun muutimme, ihmiset tulivat heti käsi ojossa esittäytymään. Jyväskylässä oli toisin päin. Kun olimme muuttamassa, naapurit tulivat ensimmäistä kertaa juttelemaan että, muutammeko me, Peuhu nauraa.
Mukavien naapureiden lisäksi alueen asukkaita yhdistää aktiivinen Myllymäen-Ruutikellarin asukasyhdistys, joka on joka vuosi mukana muun muassa kirppispäivässä ja ravintolapäivässä ja järjestää oman joulukalenterin alueella. Joulukalenterissa Myllymäen ja Ruutikellarin alueen asukkaiden portit toimivat joulukalenterin luukkuina. Päivän luukkuja voi seurata Facebookissa. Joulukuun ensimmäisenä päivänä ja jouluaattona alueella sytytetään kynttilöitä.
– Täällä on silloin tosi hienoa. Lähialueen päiväkoditkin tulevat kiertämään ja katsomaan kalenterin luukkuja, Virta kertoo.
Koko alueen päällä, mäen huipulla on vanha vesitorni, joka valaistaan talven pimeimpinä aikoina.
– Olemme viihtyneet täällä tosi hyvin, käppyräisten mäntyjen ympäröimänä, vanhojen tarinaa kertovien pihapiirien ja hirsitalojen keskellä; sen ihania asukkaita unohtamatta, Virta sanoo.
